Eduskunnan oikeusasiamiehen jakamat seuraamukset eivät ole rangaistuksia

Irene Roivas no 27

Koen oleellisiksi teemoiksi ihmisoikeuksien näkökulmasta syrjäytymisen ehkäisemisen, lainsäädäntöön vaikuttamisen ja vertaistoimintamallien kehittämisen. Miten hyvin sosiaali- ja terveysala toimii ilman erityistä valvontaa? Omavalvonta ontuu.

25 % yksin asuvista kotitalouksista kertoo näkevänsä nälkää.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on 900 000 (alle 15 000 €/vuosi) köyhää. Ruokajonoissa olevista suurin osa sai sosiaalietuutta, mutta korkeisiin asumiskustannuksiin eivät heidän varansa riittänee (Maria Ohisalo). Työmarkkinatuella elävien elinolosuhteita on tutkinut Minna Ylikännö, THL ja Kela perusturvan riittävyysraporteissaan ja havaitsivat, että perusturva riittää vain 66 % välttämättömistä menoista (2015).

Tyypillisiä haasteita:

1. Vuokra ja laskujen maksu viivästyvät toistuvasti
2. Maksuhäiriömerkinnät tavallisia
3. Sairaanhoitoon ei hakeuduta tai sieltä ei saa apua
4. Lääkkeitä jätetään hankkimatta tai niihin ei kirjoteta reseptiä
5. Sairaudenhoidosta tingitään
6. Vaatteita kuluneiden tilalle ei voinut ostaa
7. Nälkää käristään jopa 25 % yksin asuvissa talouksissa

”Onko vanhempi aiheuttanut lapsensa sairauden tai vammaisuuden?”

Todistettuani elävässä elämässä, miten lastensuojelun oppirakennelman ajatuksen taustalta löytyikin olettamia. Olen toiminut tukihenkilönä prosesseissa, joissa puretaan perusteettomia huostaanottoja. Yksikin on liikaa. Eräät lääkärit (mm. lastenpsykiatrit) tekevät huostaanottosuosituksia tutkimatta pientä potilasta tai paneutumatta perheen tilanteeseen.  Edellä mainitun ”oppisuunnan” mukaan lapsen siirtäminen pois kodistaan parantaa lapsen (huostaanotto).

Kehittämistarpeita: Mistä kyse, etuuksista, oikeuksista vai pakkovallasta?

• somaattisesti sairaat (esim. kuntoutusohjaus, korvaus erityisravintokustannuksiin, ennaltaehkäisevien palvelujen saannin varmistaminen)
• eläkeläiset (esim. tulonjaon tasoittaminen, solidaarisuus)
• työkyvyttömät työttömät (esim. hoito- ja kuntoutuspolut, sekä toimeentulo)
• opiskelijat (esim. hyvinvointi ja toimeentulo, vapaus)
• vammaiset (esim. palvelujen kilpailutus, kuljetuspalvelut, asunnon muutostyöt, välineet ja laitteet)
• vaikeavammaisilla (esim. tarpeellisten palvelujen saatavuus, palveluasuminen, henkilökohtainen apu, päivätoiminta)
• mielenterveysongelmaisilla (esim. yhdenvertaisuus, tasa-arvo, sopeutumisvalmennus)
• muistisairailla (esim. palvelujen saatavuus, oikeudenmukaisuus)
• maahanmuuttajilla (esim. yhteiskunnan jäsenten hyvinvointi ja menestys, rasismin ehkäisy)
• syrjäytetyillä ja syrjäytyneillä (absoluuttisen ja suhteellisen köyhyyden torjuminen)
• silpputyöläiset (esim. palkkatyököyhyys, työaika-autonomia, perustuvan tason nostaminen)

Luotetaan itseemme ja toimitaan yhdessä, kumppaneina, paremman Suomen puolesta!
Suomen sosiaaliturva vastaa heikosti Pohjoismaisen hyvinvointivaltion mielikuvaa. Etenkin perhe-etuuksissa Pohjoismaat ovat jääneet jälkeen. On myös syytä kysellä sosiaali- ja terveydenhuollon yksityistämiskehityksen perään. Järjestöt Suomessa tekevät uraauurtavaa työtä asiakkaidensa etujen puolesta.

Paneudutaan haasteisiin yhdessä!

Irene Roivas no 27

Suomen CFS-Yhdistys Ry. cfsmery.fi/       Äänestä liittovaaleissa!  irene.roivas@cfsmery.fi

Käytännön osaamista ja teoreettista tietämystä Invalidiliittoon

Olen työskennellyt Asevelvollisena vammautuneiden tukiprojektissa useita vuosia projektipäällikkönä. Tehtävänäni on antaa sekä neuvontaa ja vertaistukea asevelvollisena vammautuneille ja heidän läheisilleen että harjoittaa edunvalvontaa. Edunvalvontaa teen lehtikirjoituksin, lausunnoin ja tapaamalla poliitikkoja sekä virkamiehiä. Olen myös tottunut työskentelemään eri-ikäisten kanssa, koska yhdistyksemme ikähaitari ulottuu alle 20-vuotiaista yli 90-vuotiaisiin. Tätä työtä tehdään kaikille.

Ennen järjestötehtäviä työskentelin 10 vuotta Helsingin yliopistossa tutkijana ja opettajana. Olen taustaltani sosiaalipoliitikko. Köyhyys, syrjäytyminen ja monenlainen huono-osaisuus ovat minulle tuttuja asioita sekä arkipäivän elämässä että myös tieteellisestä näkökulmasta tarkasteltuna.

Esimerkiksi vammaisten yhteiskunnallisesta osallisuudesta puhutaan paljon, mutta monista vammaisten ihmisten elämää helpottavista toimenpiteistä huolimatta he jäävät kuitenkin helposti vaille mahdollisuuksia toimia yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä. Vammaisten itsensä osallistumisesta palveluihin ja palvelujärjestelmien tarjoamien roolien ja toimintamallien omaksumisesta puhutaan usein vammaisten yhteiskunnallisena osallisuutena.

Todellisuudessa vammaisten yhteiskunnallinen syrjäytyminen voi jopa lisääntyä, mikäli he eivät pysty tuomaan hyväksi näkemällään tavalla esiin omia palvelutarpeitaan ja henkilökohtaisia kokemuksiaan sekä ongelmiaan.

Olen ehdokkaana Invalidiliiton liittovaaleissa valtakunnallisten vaalipiirissä numerolla 19.

Jan Johansson, valtiotieteiden tohtori, projektipäällikkö
Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n hallituksen jäsen
Invalidiliiton liittovaltuuston jäsen
Invalidiliiton yhdistystoiminnan kehittämistyöryhmän puheenjohtaja

Äänestä nroa 3

Olen työskennellyt suojatyökeskuksen johtavana ohjaajana. Lieksassa on ensimmäisenä maakunnassa työllistetty vapaille markkinoille kehitysvammaisia ja siinä edesauttoi henkilökohtainen kontakti työnantajiin. Luotiin yhteistyössä systeemi eli eläkkeen lisäksi työosuusraha, vakuutukset sekä opastus alkuun ohjaajan avustamana. Myös alihankintatöitä saatiin teollisuudesta esim. pyörän renkaiden nastoitus.  Kumikorjaamolla auton renkaiden nastoitus oli minun aikana mahdollista. Itse loukkaannuin laskettelurinteessä aikanaan. Olen myös suunnitellut narupunoskalusteita, joita on  mennyt eripuolille Suomea.

Liittovaaleissa on mahdollista saada Itä-Suomesta edustaja. Olen ehdokkaana Itä-Suomen vaalipiirissä nro 3. Edustan Lieksan Seudun Invalideja. Keskiviikon Karjalaisessa oli itse maksamani lehti-ilmoitus, aiemmin myös Lieksan Lehdessä. Tietoni löytyvät myös IT-lehdestä.

Ehdokkaita on Itä-Suomesta 11 henkilöä, joista seitsemän on mahdollisuus saada liiton päättävään elimeen.

Kokemusta järjestötoiminnasta: Lieksan Seudun Invalidien sihteeri sekä sotaveteraanien hallituksessa ja vammaisneuvoston ja vanhusneuvoston jäsen, soten valtuuston varajäsen. Pitkäaikainen kokemus myös sosiaali- ja terveyslautakunnassa, jossa olen toiminut johtavana työnohjaajana Tee Koo -tuotteen suojatyökeskuksessa. Edelleen toimin musiikinohjaajana kehitysvammaisille ja vanhusten parissa useat karaokekisat ja kuorotoiminnat kymmeniä vuosia myös Nurmeksessa ja Juuassa.

Markku Korpinen
Itä-Suomen vaalipiiri
nro 3

Paikallinen ja valtakunnallinen kokenut vaikuttaja valtuustoon, Nro 4

Voimakkaasti  muuttuvassa sekä kunta- että maakuntauudistuksessa vammaisten henkilöiden edunvalvonta on entistä tärkeämpää. Hyvät yhteistyöverkostot luovat oivan mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin  ja näin pitää huolta siitä, että vapaaehtoinen yhdistystoiminta sekä vammaisten henkilöiden erityistarpeet huomioidaan eri hallintorakenteissa. Toimin tällä hetkellä Essoten vammais- ja vanhusneuvoston puheenjohtajana ja samoin Mikkelin kaupungin vammaisneuvoston sekä Esteryn (Etelä-Savon Sosiaali- ja terveysalan järjestö) puheenjohtajana. Näiden toimijoiden kanssa minulle on syntynyt  hyvät ja  luontevat yhteistyöverkostot, joiden turvin olen päässyt vaikuttamaan edellä mainittuihin tärkeisiin asioihin.

Paikallinen kunnallispolitiikka kuuluu kiinteänä osana edunvalvontaa ja se on myös yksi keskeinen tekijä, jos haluaa vaikuttaa paikalliseen päätöksentekoon. Toimin uudessa kuntaorganisaatiossa Lupa- ja valvontajaoston varapuheenjohtajana (entinen rak.lautakunta) ja samoin luottamushenkilönä niin sanotussa rakennuslupatyöryhmässä. Tämän luottamustoimen kautta olen päässyt kertomaan eri esteettömyysratkaisuista rakennettaessa sekä uusia kohteita tai peruskorjattavia kohteita. Saimme joitakin vuosia sitten yhteistyössä viranhaltijoiden sekä vammaisneuvoston kanssa Mikkeliin esteettömyysohjelman, jossa tarkemmin määritellään poikkihallinnollisesti esteettömyysasiat rakennettaessa kotikaupunkiamme.

Kuten aikaisemmin kerroin vammaisten ihmisten edunvalvonta on uudistuvassa kuntakentässämme tärkein tehtävämme. Toimin lähes 20 vuotta Mikkelin Seudun Invalidien puheenjohtajana ja tätä kautta olen ollut usean kauden Invalidiliiton liittovaltuustossa. Kuulumalla valtuustoon ja sitä kautta eri työryhmiin olen itse saanut vahvat eväät, jotka ovat tukeneet myös  merkittävästi  paikallista vaikuttamistoimintaa.

Koko toimintansa aikana Liittomme on jättänyt vahvan jalanjäljen Suomen vammaiskenttään ja tässä työssä haluan edelleen olla mukana.

Kauko Väisänen Mikkeli 63 V, Yo-merkonomi

Invalidiliiton valtuustoon ja hallitukseen tarvitaan johtamisosaamista

Invalidiliitto on jäsenyhdistystensä omistama konserni ja Suomen neljänneksi suurin yksityinen terveyspalveluiden tuottaja. Invalidiliittoa johdetaan aatteellisella perustalla. Jatkuvuuden takaa ammattimainen konsernijohtaminen. Johtamiseen tarvitaan kattava näkemys koko kentästä, myös yhdistystoiminnasta. Johtamista voi lähestyä monesta näkökulmasta.

Järjestötyö on kaiken sydämenä. Invalidiliitossa on 150 yhdistystä, joista 132 paikallista ja 18 valtakunnallista. Näitä on pieniä ja isoja, yleisiä ja yhteen diagnoosiin keskittyviä. Osassa jäsenten keski-ikä on yli 70 vuotta ja toisissa alle 20 vuotta. Tätä hommaa tehdään kaikille!

Järjestön rakenteet ovat vakaita ja hitaita. Liittovaltuusto valitaan neljän vuoden välein ja se kokoontuu kahdesti vuodessa. Siellä pidetään huolta liiton yleisestä linjasta. Parhaimmillaan edustajat tuovat alueittain oman yhdistyksensä näkemyksen tiedoksi muille. Silti valtuustossakin pitää ajaa kaikkien asiaa. Valtuusto valitsee hallituksen, joka kokoontuu noin kymmenen kertaa vuodessa. Hallitus ajaa puhtaasti liiton asiaa, ei yksittäisten alueiden tai yhdistysten.

Konsernirakenne ja talouden johtaminen ovat pakollisia tekemisiä. Liittomme on iso yhteiskunnallinen yritys ja pitää olla johdettuna sellaisena. Hallituksen näkökulmina on strategia ja sen toteuttaminen. Liittohallitus nimittää omistamansa Mobilityn hallituksen. Se puolestaan nimittää kullekin yhtiölle oman hallituksensa. Johtamisessa on monta kerrosta. Tämän kaiken läpi huolehditaan myös ihmisten työn hyvästä johtamisesta ylhäältä alas asti.

Erilaiset vammaiset tarvitsevat erilaisia asioita. Paikallisella tasolla erityisenä huolenamme on esteettömyys. Sitä on sekä fyysistä, että henkistä. Kenenkään ei pitäisi tarvita perustella kummankaan tarvetta. Osa jäsentemme huolista ei vain kosketa kaikkia muita jäseniä. Silti näidenkään asioiden ajaminen ei ole muilta jäseniltä pois.

Invalidiliitto tutkii. Osallistumme tieteelliseen ja käytännönläheiseen tutkimiseen. Tavoitteena on jäsentemme parempi elämänlaatu. Tutkimus tapahtuu monin muodoin. Yleensä tutkimus tapahtuu yhteistyössä jonkun muun tahon kanssa.

Kenelläkään ei voi olla ymmärrystä kaikesta. Yhdessä kokonaisymmärrys muodostuu. Meillä pitää olla taloudellista tietoa ja taitoa, erilaista osaamista vammaisasioista, kykyä vaikuttaa paikallisesti ja valtakunnallisesti. Tuntea vaikuttajia ja lääkäreitä, tutkijoita ja jäseniä. Meillä on oltava johtamiskykyä ja näkemystä tulevaisuudesta.

Mitä minä tuon pöytään? Johdon konsulttina tuon käyttööni ymmärrykseni yrityselämästä ja sen rakenteista. Yhdistystoiminnassa olen ollut mukana yli 30 vuotta, vammaisjärjestössä yli 25 vuotta. Invalidiliitossa 15 vuotta ja nyt takanani on yksi hallituskausi. Harvinaisten asioita olen hoitanut yli 20 vuotta ja olen laajasti verkottunut tällä kentällä. Haluan vaikuttaa jatkossakin ja ottaa huomioon Invalidiliiton moninaiset haasteet ja tarpeet. Kaikille meille.

- - -

Mitro Kivinen, liikkeenjohdon konsultti, ekonomi, MBA

AH-Potilaat Ry:n hallituksen varajäsen

Invalidiliiton liittohallituksen jäsen

Invalidiliiton Harvinaisyksikön ohjausryhmän puheenjohtaja

Ehdokkaana valtakunnallisten vaalipiirissä numerolla 20

Minulla on unelma

Rusetti on valtakunnallinen vammaisten naisten yhdistys, joka edistää hyvinvointia, unelmien toteuttamista ja voimaantumista. Olen Rusetti ry:n hallituksen jäsen ja yhdistyksemme webmaster.

Rusetin vahvat naiset asettivat minut ehdolle Invalidiliiton liittovaltuustoon. Vaalit käydään pian. Olen valmis ja motivoitunut. Nimeni on Anna-Stina Lindén, vaalipiiri Valtakunnalliset ja ehdokasnumeroni on 13.

Täysin jaan Invalidiliiton vision yhdenvertaisesta ja esteettömästä Suomesta mm.

• kaikille avoin vammaisjärjestö
• esteettömyyden asiantuntija
• ihmisarvo
• uudistuminen

Vertaistuki on lähellä sydäntäni. Keskustelu samaa kokeneen ja siitä selviytyneen kanssa auttaa jaksamaan arjessa. Vertaistukea saat ihmiseltä, jolla on omakohtainen kokemus vastaavanlaisesta vammasta, sairaudesta tai traumaattisesta kokemuksesta kuin sinulla on. Toisaalta vertaistuen antaminen vammasta riippumatta esim. nainen naiselle, mies miehelle. Arjesta vammaisena äitinä, isänä, kollegana. Tuki on ensiarvoisen tärkeä. Itse olen Invalidiliiton kouluttama vertaistukihenkilö.  

Minulla on unelma: Ettei enää tarvitse taistella oikeuksien puolesta. Tätä unelmaa toivon pääseväni toteuttamaan.

Äänesi on tärkeä

13. Lindén Anna- Stina – Tintti

Lentovirkailija, eläkkeellä, alaraaja- amputoitu

Toimiiko ihmisoikeussopimus asumisen arjessa?

Kotini on myös varasto, jonne ahdan omia ja puolisoni liikkumisen apuvälineitä. Asunnonmuutostyöt lisäsivät kodissamme saavutettavuutta ja turvallisuutta. Sähkömopon parkkipaikka löytyi taloyhtiön pyöräkellarista, jonne rakennettiin luiska. Teipillä merkityssä tilassa säilytän mopoani, joka on nyt taloyhtiön muiden asukkaiden polkupyörien kanssa sulassa sovussa. Olen ainakin liikuntavälineiden varastoinnissa tasa-arvoinen, kunnes toimintakykyni pettää.

YK:n Vammaisten ihmisoikeussopimus solmittiin esteettömyyden, tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi ja takaamiseksi. 9. artikla Esteettömyys ja saavutettavuus toimii minun kodissani. Pystyn elämään itsenäisesti. Oletko Sinä yhtä onnellisessa asemassa?

Julkisen rakentamisen esteettömyyden varmistamiseksi on laadittu lakeja ja asetuksia. Määräysten tason kohottaminen ja tulkinnan selkiyttäminen pientalo- ja muussakin asuntorakentamisessa alentaisi tulevaisuudessa kustannuksia etenkin kuntapuolella. Mikäli kaikelta rakentamiselta edellytettäisiin esteettömyyttä jo suunnitteluvaiheessa, se säästäisi kustannuksia, sillä esteetön rakennustapa pystytään toteuttamaan samaan hintaan tai jopa edullisemmin kuin "normaali"-rakennustapa.

Olisiko syytä käyttää porkkanaa? Valtiovallan tuki esteettömälle rakentamiselle voisi toimia korkotuella, tonttipolitiikalla tai verotuksen kautta. Lisäksi rakennusoikeuden lisäämisellä olisi rakentajan ja esteettömyyden kannalta positiivinen vaikutus. Myös kaavoituksella voidaan vaikuttaa asiaan. Esteetön rakentaminen toimii ihmisen elinkaaren koko matkalla. Toisin, kuin liian monessa tapauksessa nykyään, kun pienet huoneet, kierreportaat ja eritasorakentaminen joudutaan jossain vaiheessa muuttamaan asunnonomistajan sairastuessa, vammautuessa ja ikääntyessä. Ja mitä se sitten maksaakaan?!

Väestön ikääntyessä esteettömyys on huomioitava seä kaavoituksessa, että rakentamisessa ja liikkumisessa. Tällä hetkellä iäkkäitä henkilöitä (yli 65-vuotiaita) on Suomessa noin 15 %, mutta vuonna 2030 heitä on jo noin neljännes kansasta, yli 25 %. Esteettömyyden tulisi olla samanlainen rakentamisen laatutekijä kuin energiataloudellisuus, ympäristövaikutukset tai sisäilman laatu. Esteetön rakentaminen osana kestävää kehitystä tähtää pitkälle tulevaisuuteen lyhytnäköisten ratkaisujen sijaan. Maakunnallisilla vammaisneuvostoilla on järjestöjen rinnalla suuri vastuu seurata esteettömän rakentamisen toteutumista kokemusasiantuntijoiden kautta.

Olen ehdolla Etelä-Suomen vaalipiiristä Invalidiliiton liittovaltuustoon numerolla 40. Etelä Pohjanmaalla syntyneenä ja kasvaneena olen jo äidinmaidossa saanut rohkeuden ajaa tärkeiksi kokemiani asioita. Vammaispolitiikka on yksi merkittävin alue, jossa olen ollut mukana jo 1990- luvulta saakka. Myös kuntapolitiikka on tullut tutuksi valtuusto- ja lautakuntapaikoissa. Ennen Helsinkiin muuttamistani toimin myös kirkkovaltuustossa ja vammaisneuvoston puheenjohtajana. Nyt paikkani on Helsingin Invalidien hallituksessa.

Paula Anttila
paula.m.anttila@gmail.com